Meille on muuttanut karvakasa

Mä oon nyt tässä kuukauden päivät seurannu tollasta karvasta rääpälettä. En mää iha varma oo mist se yhtäkkii meil ilmesty, mut toi mu palvelija sano, et me ollaa se kans kuulemma rajanaapureita. Mää ku oon tullu Serbiasta ja toi karvapallo kuulemma Kroatiasta. Ei se kyl yhtää meilt Canarioilt näyt, mut sit mää kuuli et se onki joku Espanjanvesikoira. Huh, mää jo ajatteli et mihi suuntaa tää mee rodu jalostus o oikee menny.

Ne kutsuu sitä mu välipala kokost kaverii Noloksi. Kyl se aika nolo onki... pieni ku mikä ja vilkas! Joku päivä meinaa ku me oltii aamul ulkon, ni se tuli vauhdil ja iski ne naskali hampaas mu kasseihi! Kyl mää siin sit oti pari nopeet askelt, ni se jäi sin kuratie vartee ihmettelee et mihi mul tuli kiire.

Toi mu palvelija sano, et mu pitää ol kuulemma se kaveri. Kyl mu silti pittää myöntää et kivaa piristyst se o tän mee kotii tuonu. Tääl o nykyää enemmä ohjelmaa ku tivolis ja enemmä ääntä ku diskos. Koko aja kuuluu et: ei, jätä, ei, ei, irti, ei, alas ja kaikkee muut vähemmä maarittelevii sanoi. Mää oo kyl saanu osakseni paljo kehui omast käytöksestäni.

Mää välil koita saad sitä karvakasaa mu kans leikkimää, mut heti ku mää ota vähä vauhtiin ni se lähtee ku nato-ohjus ton mee palvelija koipie välii. Mut oon mää kyl senki täs kuukaude päivie aikan huomannu, et se o kyl vähä rohkeentunu ja pittää sanoo et mää oo jopa vähä ylpee siit et se o ymmärtäny et ei mus oo mittää pelättävää paitti piru iso suu ja kuolat.

Mää usko kyl vahvasti, et mää saa opetettuu tost iha kelpo kaveri mul ja mu perheel. Lenkilläki se on oppinu jo sen, et mää oo majakka ja se o karvane perävaunu. Toi mee perhee pää tosa joku päivä tokas, et mee pitää kuulemma lähtee käymää ens vuon näyttelykehis yhes. Toi karvane menee kuulemma johonki alottelijoide kehii ja mää pääse kuulemma veteraaneihi pyörähtämää. Meil voi kyl oikeesti tul olee iha kivaa to välipala kans, vaiks se joku Nolo onki ja väärä rotunenki.

Terveisin,

Mörkö, se vähemmä karvane

P.s.

Toi karvane oli käyny moikkaamas mu tyttärii, Iiffaa ja Bellaa. Mää tosa joku päivä huuteli tos pihal koirakielel, et pittää ol sit likat nätisti! Kyl ne isääs oli kuunnellu,  ku tuli viel toi karvakasa yhdes palas takasi.