Mörkön kanssa rapakon toiselle puolelle

Pappakoira on päässyt veteraanikoirien ikään, joten pakkohan sitä oli alkaa suunnittelemaan reissua rapakon toiselle puolelle eli Viroon ja kohti vetskukehiä. 

Ensimmäiseksi Mörkön kanssa varattiin aika Satavettiin eläinlääkäri Johannalle. Johanna teki "vanhusten" kuntotarkastuksen ja antoi Mörkölle uudet rokotukset. Tutkimuksen jälkeen totesi pappakoiran olevan loistavassa kunnossa ja valmis matkustamaan vaikka pidemmällekin. 

Pappakoiran ja ystäväni Aulin kanssa keskusteltuamme tulimme tulokseen että pakkaamme tavarat ja koirat ja itsemme autoon kesäkuun alussa ja suuntaamme ryhmänäyttelyyn ja Estonia Winner 2018 näyttelyyn. Mikä sen parempaa kuin saada kaksi näyttelyä yhden reissun aikana! 

Toukokuun viimeinen päivä oli torstai ja klo 06.00 oli Ystäväni Auli miehensä Joukon kanssa meidän pihassa autoineen. Tavarat kyytiin, meikäläinen ja Mörkö autoon ja niin päästiin suuntaamaan auton nokka kohti Helsinkiä ja satamaa. Matkassa mukana oli Mörkön lisäksi Ranskanbuldoggi Rulla, Espanjanmastiffi Mocca ja Bullmastiffi Welmu. Sekalainen seurakunta mutta varmasti loistava reissu tulossa! 

Laivaan saavuttuamme päätimme mennä laivan kannella sijaitsevaan kahvilaan istumaan ja nauttimaan aamupalaa. Mörkö pääsi autosta mukaan ja yllätyksekseni osasi käyttäytyä oikein mallikkaasti laivalla, vaikka matkustajia olikin todella paljon meidän lisäksi. Kannella nautittiin kahvit kera aamuleipien ja saipa pappakoira Joukolta katkarapuleivän loput. Kyllä se oli tyytyväinen kun katkarapumajoneesia huulessa se heitti kyljelleen ottamaan aurinkoisia päiväuniaan.  

Kanssamatkustajat olivat kovin kiinnostuneita Mörköstä, ja tuntui ettei suurin osa ihmisistä ymmärtänyt miksei koiraani saanut tulla silittämään. Pappakoira kurkki silmäluomiensa alta mutta kun Kiinalaisseurue saapui kameroidensa kanssa häntä kuvaamaan oli jo pappakoirankin noustava istumaan ja ihmettelemään tuota salamavalojen räiskettä ja kummallista äänekästä pölinää. 

Laivamatka meni rattoisasti ja kohta olimmekin taas autossa ja ajamassa kohti majapaikkaamme. Mörkön kanssa meillä oli oma huone ja pappakoira huomasikin heti, että huoneessa oli kokonaista kaksi sänkyä! Sehän ei tosiaan voinut tarkoittaa muuta kuin pehmoisia unia sängyssä johon pappa kömpikin ensimmäisenä kuorsaamaan. 

Aamulla saimme herätä rauhassa ilman kiirettä ryhmänäyttelyyn. Aamupalan, pissalenkin ja valmisteluiden jälkeen hyppäsimme autoon ja lähdimme kohti ryhmänäyttelyä. Näyttelypaikalla tapasimme Henriikan ja Mia-Marian. Kun kello lähestyi 13 alkoi jännitys kasvamaan koska tajusin, että ensimmäinen esiintyminen veteraanikehässä oli jo ihan käsillä! Onneksi ihana Mia lupasi viedä Mörkön kehään. Sen kävi mua varmaan jo sääliksikin, kun jännitti niin kamalan paljon ja olin varma että ryssin koko esiintymisen... 

Mörkö oli ainoa rodun edustaja näyttelyssä. Tuomarin ilmeestä ei osannut sanoa mitään. Mä istuin kehän laidalla ja yritin miettiä että tykkääkö tuo tuomari vai eikö tykkää, mutta niin ilmeetön täti siellä tuomaroi että etukäteen en osannut sanoa juuta enkä jaata. 

ERI, VET1, SA, PU1, VET-SERT, VET-ROP, ROP, VETERAANI VALIO!!! 

Meidän Mörkö sai mut ihan sanattomaksi, mutta sai se nimensä eteen sen uuden tittelinkin eli EE VMVA (Eestin veteraanimuotovalio)! Kyllä olin taas niin ylpeä tuosta pappasta! 

Päivä oli pitkä ja kuuma ja kun tuli ryhmäkehien aika oli pappan retkihermo jo niin katkeamispisteessä että vanha herra päätti jonossa ilmoittaa muille että "nyt potuttaa" ja tekikin sen aika kuuluvalla äänellä. Jaksoi se silti vielä kierroksen kehässä juosta ja esiintyä kauniisti mutta eipä me sieltä mitään muuta mukaamme enää saatu kuin vain lämmintä kättä. Pappa oli silti minulle se päivän sankari ja yhdessä, yhtä onnellisina, palattiin hotelliin ihmettelemään niitä kaikkia hienoja ruusukkeita jotka hän oli saanut. pappakoira oli myös vahvasti sitä mieltä että on toisenakin yönä ansainnut paikkansa omasta sängystä.

Aamulla heräsimme ennen kuin naapuripihan kukko edes kerkesi kiekaista. Nopean aamupalan jälkeen suuntasimme autoon ja lähdimme ajamaan kohti Estonian Winner 2018 näyttelyaluetta. Telttojen pystytyksen jälkeen oli hetki aikaa hengähtää. Päivästä oli selkeästi tulossa kuuma joten aurinkorasvalle olisi varmasti käyttöä. Pappakoira lepäsi tyytyväisenä näyttelyhäkissään johon tuuletin puhalsi mukavasti viileää ilmaa. Tuolla pappakoiralla ei tosiaankaan ollut yhtään stressiä tulevasta kehästä. 

Kehät alkoi ja tällä kertaa jouduin itse menemään lentävällä sisääntulolla Mörkön kanssa kehään koska Mia oli toisessa kehässä Espanjanmastiffi Moccan kanssa juuri samaan aikaan. Ei siinä meikäläinen edes kerennyt jännittämään kun me jo Mörkön kanssa seistä tönötettiin tuomarin edessä arvosteltavana. Pappakoira esiintyi parhaansa mukaan eikä edes yrittänyt imuroida huulillaan nurmikkoa. Tuomari rakasti pappaa ja kehui sen maasta taivaisiin kuinka komea se on ja kuinka hyvä tapainenkin iso mies. Tuomarin mielestä oli pappakoira ansainnut luokkavoiton ja SA:n ja niin pääsimme kisaamaan paras uros kehään. 

Paras uros kehässä Mörkö sijoittui PU2. Voiton vei nuori Canario uros ja tuomarin perustelu asialle oli se että pappan ranteet ovliat iän myötä löystyneet kun taas nuoren koiran ranteet ovat jykevät. Pää oli pappalla tuomarin mielestä parempi mutta perusteli asian hienosti ja sanoi, että toinen on vanha ja toinen nuori joten uskoo, että nuoren koiran pää vielä kasvaa ja sillekin iän myötä tulee iso komea pää. 

ERI, VET1, SA, PU2, VET-ROP Estonia Veteran Winner 2018! 

Päivän saldo oli meille kuitenkin enemmän kuin uskalsin toivoa! Tavoitteeksi kotona laitettiin kolme uutta titteliä nimen eteen ja näyttelyiden jälkeen meillä on niitä kaksi! 

Kävin näyttelypaikalta ostamassa pappalle komean ison ruusukkeen sekä nameja, joita pappa voisi syödä päivän päätteeksi hotellilla. Päivä oli pitkä ja todella kuuma. Ei tuulen virettäkään ja kun veteraani- ja ryhmäkehät olivat alkamassa oli pappakoira jo sitä mieltä että valitaan sitten vaan toinen mihin osallistutaan. Sen verran alkoi omakin olo olemaan tukala että päätettiin osallistua vain veteraanikehään. 

Hienosti me vielä kerran mentiin yhdessä kehään tuomareiden eteen. Tuossa hetkessä oli selkeästi haikeutta, iloa, taikaa ja hiven surua, sillä me molemmat tiedettiin että tää on viimeinen kerta kun yhdessä mennään kehään. Pitkä kättely tuomarilta ja niin alkoi Mörkön osalta eläkepäivät. 

Palasimme hotellille illalla. Ensimmäiseksi suihkuun pesemään päivän kuolat, hiet ja koirankarvat pois ja sitten purettiin näyttelyreppu. Sieltä löytyi pappan herkut joita se alkoikin iloisena koluamaan kylkiasennossa lattialla ja mä ihmettelin niitä kaikkia ruusukkeita joita oltiin viikonlopun aikana saatu.

Ei olisi voinut mennä näyttelyreissumme enää paremmin. Matkassamme olevista koirista jokainen oli ROP pariin kertaan ja uusia titteleitä tuli roppakaupalla. Mörkökin osasi käyttäytyä oikein mallikkaasti hotellissa ja näyttelyalueella ja nähtiinpä useammat kuin yhdet onnenkyyneleet. 

Huomenna alkaa kotimatka aamulla mutta tämä reissu jää kyllä niin TOP 3 kärkeen muistoissa!