Pikkumies saapuu Suomeen

29. 10.2019 IIIIIIKKKK, tänään on se päivä! Se päivä mitä olen odottanut jo 17 viikkoa! Pieni Canario poika Versace alias Ruuti saapuu Suomeen. 

Pentumme on matkannut jo 3 päivää kohti Suomea ja viime yön hän on viettänyt Ruotsin laivalla häntä kyyditsevien ihmisten kainalossa nukkuen. Minä ja Anette startattiin auton nokka kohti Turkua aamulla klo 06.00 ja tarkoitus on olla satamassa klo 07.50. 

Matkalla saatiin viestiä että nähdään tietyn huoltoaseman pihassa ja voin kertoa että mitä lähempänä Turkua olimme, sen enemmän alkoi jännittämään. Odotukset kuvien perusteella pennusta oli korkealla, ja tietenkin mietitytti kaikki perusasiat palleista hammaskalustoon. Kyllä sitä aina toivoo että se tuontikoira täyttäisi kaikki odotukset livenäkin. 

Huoltoaseman valokyltti näkyi ja oltiin jo niin lähellä! Pihassa noustiin autosta ja naapuriauton sivuovi aukesi ja siellä istua kökötti Dalmatia nartun kanssa samassa häkissä meidän pieni Canario poikamme <3 

Se oli niin suloinen! Reippaasti se lähti heti hihnassa Anetten kanssa pissalenkille ja koiran kuljettanut henkilö kertoi kuinka reipas ja hyväkäytöksinen pentu meillä on.

Siinä huoltoaseman pihassa kun uutta tulokastamme Anetten kanssa katseltiin sanoi Anette että kai tää pitäs sittenkin Messarin pentunäyttelyyn ilmoittaa johon mä totesin, että sehän olisi ihan rahan haaskausta jos me ei sitä ilmotettaisi :D 

Kotimatkalla Ruuti nukkui nätisti koko matkan häkissä. Poriin päästyämme menimme Anetten kotiin johon Ruuti muuttaa asumaan ja sinne se pieni poika asteli ovesta sisään niin kuin olisi siellä aikaisemminkin ollut. Keittiössä päätettiin Anetten kanssa keittää aamukahvit ja hieman tutkia tuota uutta ja täydelliseltä vaikuttavaa penneliämme. Sen kynnet oli leikattu, sen turkki tuoksui Shampoolta. Sen korvat oli puhtaat ja hampaat suurimmaksi osaksi irronneet ja vaihtumassa. Totesin Anettelle että tuo on liian täydellinen että kai siltä sitten puuttuu se toinen kives. Anette alkoi tarkastamaan ja sanoi hetken päästä että pidäppä nyt pikkasen Ruutia paikallaan että mä en löydä kuin toisen kiveksen! 

Mun ilme kertoi varmaan enemmän kuin tuhat sanaa..... miten niin yksi!!! 

Anetten ilme ei myöskään ollut kovinkaan iloinen joten todellakin tiesin että se ei nyt tässä tilanteessa ollut vitsi. Oliko meillä pallipuolinen tuontiuros käsissämme?!?! Anette hetken hipelöitti ja sit kuulu: Kokeile, onko tossa nyt kaksi?! Mä käsi pitkänä pojan pallille/ palleille ja sain ilokseni todeta että HUH HUH, löytyihän se toinenkin! Ruuti päätti antaa meille pienen Suomeen saapumis yllätyksen. 

Tuon maailmaamme järisyttävän kivestilanteen jälkeen ne ovatkin sitten kauniisti roikkuneet näkyvillä :D 

Tervetuloa kotiin täydellinen Ruutisemme!