Suuri paikka sydämessä

Demon De Los Desperados Presa "Mörkö" 

25.08.2009 - 05.09.2018 

Olen aina sanonut että pappa on varmasti sellainen koira että kun sen kanssa joutuu klinikalle muusta syystä kuin rokotuksista se on varmasti sen viimeinen kerta. Niinhän siinä sitten kävi... 

Mörkölle todella kuuma kesä oli raskas. Ikä alkoi näkyä sen liikkumisessa ja se oli normaalia väsyneempi. Se laihtui, mutta söi normaalisti ja odotti kaikilta vierailta nameja. 

Oltiin Mörkön kanssa vietetty koko aamupäivä ulkona nauttien auringosta ja pihahommista. Mörkö sai nauttia isosta possun jäisestä kylkiluusta kun mä nypein rikkaruohoja. Kun tuli aika lähteä iltapäivällä töihin huomasin pappan vatsassa ison, pitkän patin joka vuosi mätää. 

Äkkiä soitto töihin ja kerroin että lähden tulemaan sinne, mutta otan Mörkön mukaan jos ell. Johanna kerkeisi katsomaan mikä sillä on. Mä aavistin ja itkeä tihrustin jo autossa matkalla klinikalle. 

Klinikalla Johanna tutki Mörköä ja mietittiin syytä koko vatsan mittaiselle patille joka oli täynnä mätää. Mietittiin että rauhoitetaan Mörkö ja yritetään tyhjentää patti. Ennen rauhoitteen antamista pappan piti käydä vaa'alla. Se kertoi todella huonoja uutisia. Pappalta oli 3 kuukaudessa lähtenyt painoa 10kg joka kieli varmasti muusta kuin pelkän patin olemassaolosta. Pappan takapää oli muutamia kertoja pettänyt myös alta viimeisten viikkojen aikana ja jouduin tilanteeseen jota pelkäsin, mihin en ollut varautunut henkisesti mutta tiesin sen olevan edessä. Oli tullut aika raskaan päätöksen. 

Työkavereiden myötätunto suruun ja ystäväni Sofian tuki, joka oli klinikalle saapunut seurakseni, oli kultaakin kalliimpia siinä hetkessä. 

Pappa sai lähteä paremmille laitumille saappaat yhtä tiukasti jalassaan kuin silloin 6 vuotta sitten Suomeen saapuessaan. Vanhuus oli tullut osaksi arkeamme ja oli aika päästää rakkaasta irti.