Zatonin Cacib näyttelyiden huumaa!

Aamu alkoi aikaisin Zaton Holiday Resortissa. Näyttelyteltta oli käyty edellisenä päivänä pystyttämässä mahdollisimman keskeiselle paikalle, josta olisi helppo kiirehtiä kehiin koirien kanssa. 28.4.-1.5. oli todellakin luvassa joka päivälle näyttely ja se tietäisi myös kiirettä! 

Seitsemän eri rotuista koiraa( jokainen tavoittelemassa Kroatian muotovalion arvoa), kehien alkamisaikaan ei voinut luottaa ja siellä sun täällä olevat kehät. Se tarkoitti vain sitä, että nyt jos koskaan on asenteen oltava kohdallaan, jokaisen on kannettava puhelinta mukanaan ja jokaisen oli hoidettava omat tehtävänsä huolella! 

Mia-Maria esitti melkein jokaisena päivänä kaikki koirat, poikkeuksena tietenkin se, että eihän me osattu sitä kloonata, joten kehien alkaessa samoihin aikoihin keksittiin sitten hyviä vaihtoehtoisia ratkaisuja :D 

Iiffan ensimmäinen näyttely Zatonissa meni hyvin ja sieltä ne kehästä saapuivat Mia-Marian kanssa mukanaan SERT, CACIB ja ROP! Tilanne sertitilillä oli 3/4 SERT ja silloin vasta tuli ensimmäistä kertaa tunne että, A-P-U-A, Iiffa saattaa OIKEASTI valioitua!

Iltapäivällä saapui sade, jota säätiedot olivat povailleet saapuvaksi. Suomen näyttelyihin tottuneena tuli minulle totaalisena yllätyksenä se, että tuomarit ja järjestäjät olivat päättäneet siirtää RYP kehät seuraavalle aamulle! Kuka sitä vesisateessa haluaisi seisoa ja esittää koiria saatikka arvostella niitä :D Veikkaan silti että moni turkkikoiran omistaja oli tässä kohtaa enemmän kuin kiitollinen. 

29.4. näyttelypäivä alkoi poikkeuksellisesti eilisen RYP kehillä. Tietenkin tässäkin kohtaa oli tehty muutoksia ja ne alkoivatkin jo puoli tuntia aikataulua aikaisemmin :D Koirien kanssa hypättiin Henriikan autoon, tavarat kyytiin ja kaasu pohjassa näyttelyteltalle. Kerittiin onneksi sopivasti ennen kuin ensimmäisten Juniori koiriemme piti olla kehässä. 

Tuli 2 ryhmän vuoro mennä kokoomakehään. Siellä se tönötti nätisti Tian kanssa. Kuuluttaja kuulutti rotuja kehään ja mä haltioituneena katsoin kuinka ne koiraletkassa juoksivat! Tuomari teki päätöksiään jatkoon menevistä koirista. Se valitsi juuri Iiffan vieressä olevan komean Argentino uroksen jatkoon ja jatkoi viittomistaan. SIIS MITÄ!!! Mä ja Tia katottiin toisiamme ilmeillä et ei oo todellista, jatkoon päästiin!! WOHOOO!!!

 Iiffa ja Tia oli sijoittunut isoimmassa eli 2 ryhmässä 6 parhaan joukkoon! Mä meinasin haljeta ylpeydestä! Iiffa tippui kehästä sijalta 4 ja vaikka palkintokoroke olikin NIIN lähellä niin yhtään se ei haitannut vaikka sijoituksille ei loppupeleissä päästykään! Olihan tuo karvakuono päässyt isossa kehässä jatkoon :D

Odottamani päivän kehä alkoi lähestymään. Nyt pelissä tuntui olevan enemmän kuin koskaan. Sitä jännitystä mikä mulla oli vatsassa, en osaa edes kuvailla mutta itse näyttelytähti veti kuorsaten päivälepoa häkissä. 

Kehässä tuomarina toimi Hanne Laine Jensen (DEN) joka Iiffan arvioinnin jälkeen kääntyi kehäsihteerin ja kirjurin suuntaan. Aika pysähtyi ja tuntui että sitä arvostelua tehtiin ja tehtiin ja tehtiin... Kunnes kehä sihteeri toteaa että: She is the best of breed!

SERTI, se viimeinen toivottu SERTI TULI! Iiffasta tuli Kroatian muotovalio! Samalla sain kuulla että Suomessa saadulla sertillä se valioitui myös Suomeen! Kuinka mahtava tunne ja kuinka suuri helpotus tulivatkaan samaan aikaan. Tuo karvakuono sai 2 uutta arvoa nimensä eteen: FI MVA ja HR MVA! 

Tämän päivän saavutusten kunniaksi juodaan varmasti pienet sille :D 

Viimeiset kaksi näyttelypäivää meni samalla vauhdikkaalla tahdilla kuin kaksi edeltävää. Ilma lämpeni ja rupesi huitelemaan jo 25 asteessa, kun me väsymättä kuljettiin kehän, teltan, mökin ja näyttelytoimiston välillä. 

Kahdesta viimeisestä näyttelystä saatiin yhtä loistavat tulokset kuin edellisistä. Iiffa sai molempina päivinä SERT, CACIB ja ROP! Tähän reissuun ei voinut olla muuta kuin tyytyväinen. Saatiin se, mitä tultiin hakemaan ja paljon enemmän kuin osattiin toivoa!

Kotiin lähdön aika alkoi olla käsillä. Koirien häkit ja auto laitettiin kuljetus valmiiksi 1.5. ja seuraavana aamuna olikin sitten aika lähteä kohti kotia. Seitsemän koiraa ja autolla tulleet suuntasivat kohti Suomea aamupäivällä ja me muutamat jäimme vielä pariksi tunniksi odottelemaan omaa kuljetustamme, joka veisi meidät lentokentälle.

Onneksi kamera on täynnä kuvia, ja kerettiin me kuitenkin käymään rannalla ottamassa Iiffasta muutamat valioitumiskuvat edellisenä iltana, joten se on varmaa että tämä reissu ei tule koskaan unohtumaan!