*MÖRKÖ 25.08.2009 - 05.09.2018*

Yli 5 kuukautta lähettelimme viestejä myyjän kanssa. Emme meinanneet päästä yhteisymmärrykseen kaikista asioista. Ensimmäinen iso kompastuskivi oli se, että myyjä sanoi koiran olevan omien sanojensa mukaan "Top Male" ja minä taas halusin että koiran lonkat ja kyynärät kuvataan ennen kuin maksan euroakaan koirasta. Se oli tahtojen taistoa, mutta viimein taipui Serbialainen ja vei koiran kuville. Minä taas olin sopimuksemme mittainen ja maksoin puolet kauppahinnasta. Virallisesti siis koira oli meille muuttamassa ja alkoi odottaminen. Avopuolisoni Lauri sai idean, että voisi ystävänsä kanssa lähteä "Road tripille" ja hakea koiran Serbiasta! Idea oli mielestäni loistava ja niin alkoi päivien laskeminen siihen, koska Laurin kesäloma alkaisi ja reissu kohti Serbiaa. 

26.07.2012 oli päivä jolloin Lauri ja Jani olivat Serbialaisella huoltoasemalla juomassa kylmää kahvia ja ottamassa koiraa vastaan. Olin sanonut että koiran virallinen nimi on Demon De Los Desperados Presa ja voitaisiin koiraa alkaa kutsumaan nimellä Demoni. Laurin ensimmäinen puhelu meni kutakuinkin niin että: "koira on kyydissä. Se haisee kuolemalta ja tää koko autokin haisee nyt samalta! Se kuolaa ihan kamalasti! Se on ihan kauhee MÖRKÖ!! Mä en ainakaan jää ton kanssa hotelliin yöksi vaan ajan suorinta tietä kotiin!!! Varaa meille illaksi laivamatka Tallinnasta Helsinkiin! 

Minä tietysti ajattelin kotona että mikä ihme sieltä on tänne tulossa ja laitoin soittaen laivayhtiöön josta varasin illan laivaan jo paikat. Enää ei olisi kuin vajaa vuorokausi ja uros olisi täällä kotona. Lauri ja Jani olivat ajaneet reippaalla kaasujalalla Serbiasta kohti Tallinnan satamaa ja matkalla oli Lauri huudellut auton perälle kysymyksen: " Mörkö, ootko kunnossa?" Aina kun koira oli ottanut sanasta "Mörkö" katsekontaktin oli Lauri heittänyt sille kananfileitä. Näin matka oli sujunut rattoisasti välillä pysähdellen juomaan ja välillä taas tyhjentäen rakkoa. 

Laivamatkan koira oli auton takaluukussa. Mutta ilmeisesti kiinnostus auton etupenkille tai tylsyys olivat aiheuttaneet sen, että koira sitten päätti yrittää kiivetä ison pahvilaatikon yli takapenkille. Ikävä kyllä, kaveri oli sen verran iso että oli jäänyt jumiin pahvilaatikon päälle ja katon väliin joten Helsingin satamassa ennen kuin pojat istuivat autoon piti koira saada työnnettyä takaisin farmarin takaluukkuun. Toinen työnsi päästä ja toinen veti vyötäröstä kunnes pieni poika äitinsä kanssa meni ohi ja kiljaisi äänekkäästi: "ÄITI KATO!! LEIJONA!!". Koira kieltämättä oli isokokoinen noin 63kg painava pikku kaveri, joten ei se ihme että se pienen pojan silmissä näytti aivan leijonan takapuolelta jota Lauri yritti siirtää. 

Noin puolen yön aikaan sain puhelun, että se on 10 minuuttia kun olemme pihassa. Se 10 minuuttia tuntu odottavan roolissa tosi pitkältä. Farmari kurvasi pihaan, valot sammui ja takaluukku aukesi. Ulos sieltä astui oman elämänsä herra, Herra Canario. 

Se ei reagoinut nimeen Demon eikä Demoni mutta kun se kuuli sanan "Mörkö", sen syvän ruskeat silmät alkoivat hymyilemään kuin odottaen jotain. Kananfileitä. Se oli vaikuttava näky pimeässä pihassa katuvalojen alla. Typätyt korvat ja suuret tassut, mutta se oli todella arka ja pelkäsi ulko-ovellamme olevaa kynnystä jonka yli piti astua että pääsi asuntoomme sisään. Mutta siitä huomasi heti, että siitä tulee hyvä koira. Se tulee olemaan alkujännityksensä jälkeen kuin se olisi ollut täällä aina ja sen luonne ja sydän on takuuvarmasti täyttä kultaa. ja niinhän siinä kävi. 

Se tuli, muutti meille ja samalla sulatti minun sydämen. Se oli 63kg pelkkää Canariota jonka virallinen nimi oli Demon De Los Desperados Presa. Se oli meillä kuin se olisi asunut siellä aina ja rakasti meitä koko olemuksellaan. Se täyttäisi pian 3 vuotta ja siitä piti tulla Demoni mutta siitä tuli Mörkö koska se vaan on niin Mörkö.